Kesä ja mansikat kuuluvat ehdottomasti yhteen. Siksi olinkin erittäin innostunut, kun kustantajan lähettämästä mahtavasta
hömppäkirjapaketista löytyi Lisa Strømmen Mansikkatyttö
(HarperCollins Nordic, 2017). Edelleen siis kiitoksia kustantajalle. Kirjan
englanninkielinen alkuteos The Strawberry
Girl on ilmestynyt vuonna 2016. Kirjan on suomentanut Meri Ala-Tauriala.
Eletään vuoden 1893 kesää Norjan rannikolla Åsgårdstrandissa.
Paikkakuntalaiset ovat valmiita vastaanottamaan pääkaupungista tulevat varakkaat
kesävieraat ja boheemit taiteilijat. Nuori tyttö Johanne Lien poimii vieraille
marjoja ja hänet tunnetaankin Mansikkatyttönä, koska yksi taiteilijoista, Hans
Heyerdahl, on ikuistanut tytön taululle joitakin vuosia aiemmin. Johannen äiti
on järjestänyt tytölle kesäksi palvelustytön pestin Ihlenin perheen kartanosta. Palvelussuhteesta huolimatta Ihlenin perheen nuorin tytär, Johannea muutamaa vuotta vanhempi Tullik,
ystävystyy hyvin nopeasti Johannen kanssa.
Tullikin saadessa tietää, että Johanne tuntee taiteilija Edvard
Munchin, käyttää hän Johannea välikätenä tutustuakseen taiteilijaan. Johanne ei
pidä ajatuksesta, koska Munch on kaikkien mielestä outo ja epämääräinen tapaus,
jota on syytä karttaa. Tullik ei anna kuitenkaan periksi, eikä aikaakaan, kun
nuorella Ihlenin tyttärellä on intohimoinen suhde Munchin kanssa. Tullik osaa
olla itsepäinen tuittupää ja pian Johanne huomaa olevansa solmussa
salaisuuksien verkossa. Hänen tehtävänsä on peitellä Tullikin tekemisiä.
Mansikkatyttö on ihastuttava
kirja. Mielestäni Strømme on osannut kuvata erityisen hyvin Johannen puhdasta
viattomuutta ja kasvamista kohti aikuisuutta sekä aikuisuuden mukanaan tuomia
haasteita. Myös Tullikin intohimoinen rakkaus Munchia kohtaan on jotain käsin kosketeltavaa.
Näiden lisäksi 1800-luvun Åsgårdstrand on kuvattu todella kauniilla tavalla. Henkilöhahmot
ovat uskottavia kaikessa erilaisuudessaan ja kirjan tarina on mukaansa tempaava.
Kirjan taiteilijapiirit on kuvattu juuri siten kuin voisi kuvitella boheemien
piirien olevan. Paljon viiniä, naurua, älykästä keskustelua ja juhlia.
Vaikka kirja onkin fiktiota antaa se mahtavan kuvan Edvard
Munchin tuotannosta, ja ainakin allekirjoittaneen piti hieman googlata
katsellakseen tarkemmin Munchin tauluja. Totta on kuitenkin se, että Ihlenin
perhe on oikeasti ollut olemassa ja romanssiakin on ollut ilmassa. Myös Hans
Heyrdahl on maalannut Mansikkatytön (Jordbærpiken), vaikka salaisuudeksi on
jäänyt, kuka on ollut taulun mallina.
Kustantaja antoi ymmärtää, että Lisa Strømmen Mansikkatyttö on hömppäkirja, mutta se
on mielestäni paljon muutakin. Kirjaa ehdotan luettavaksi, jos kaipaat
fiktiivistä kertomusta historiallisista taiteilijapiireistä. Hieno lukukokemus
kaiken kaikkiaan. Kirja jää pyörimään mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti