Erkka Mykkänen: Something not good

Kerron aiemmin keväällä, vai pitäisikö sanoa talvella, Bloggariklubi-illasta, joka oli huikea kirjallinen tilaisuus. Mukana oli Erkka Mykkänen kertomassa uudesta kirjastaan Something not good (WSOY, 2018). Saimme tilaisuudesta kirjat mukaamme, josta lähtee suuri kiitos kustantajalle. Otin kirjan työmatkalukemiseksi lähinnä kirjan fyysisen keveyden vuoksi. Olin jo pikkuisen kyllästynyt kantamaan epämukavan paksua kirjaa kassissani.

Veikko on parikymppinen nuori mies, jonka voisi sanoa harjoittelevan aikuista elämää. Reppureissulle maailmalle hän saa mukaansa Larin, joka tuntuu alusta lähtien väärältä valinnalta. Yksin olisi helpompi matkustaa. Entä sitten kimurantti suhde Kaisaan? Voiko naiseen luottaa? Toisaalta reppureissumatkalta löytynyt ruotsalainen Elin tuo lohtua ja iloa Veikon matkaan. Myös matkan jälkeen, vaikka jossain vaiheessa suhteelle käykin jotain, mutta niin käy Kaisankin kanssa. Veikko ajautuu yliopistolle kirjallisuutta lukemaan. Opiskelutoverit vaikuttavat oudoilta. Veikolla on ulkopuolinen olo. Runoyhdistyksessä Veikko saa vastuullisen taloudenhoitajan pestin. Yhdistyksen aktiivijäsenet ottavat helposti nokkiinsa. Onneksi on kuitenkin Maija, johon voi aina luottaa.

Mykkäsen esikoisromaani Something not good upposi tähän tätiin. Kirjailija itse kertoi bloggariklubilla, että toivoisi lukijaksi löytyvän 25-30-vuotiaan miehen, mutta toisaalta toiveena olisi myös vanhempia lukijoita. Bingo. Jotenkin uskon, että tästä kirjasta pitävät tädit ja mummot. Vaikka nuoren miehen kasvukertomus on kaukana omasta elämästäni, niin siitä huolimatta tekstistä löytyy hyvin tuttuja kipuiluja. Kirja onkin selkeästi Veikon kasvutarina. Elämä ei aina ole niin auvoista kuin kuvittelisi.

Pidin Mykkäsen tavasta kirjoittaa. Teksti on mutkatonta, mutta mukana on roima annos itseironiaa ja huumoria. Kirja ei kuitenkaan ole kepeä, vaan enemmänkin liikutaan aavistuksen alavireisissä tunnelmissa. Kirjan nimi on englanniksi ja kirjasta löytyy pari englanninkielistä hieman pidempää tekstiosuutta. Tämä on Mykkäsen mukaan eräänlainen roolikeino, jonka taakse voi suojautua. Itse etukäteen arastelin, kuinka lukunautinnon kanssa käy, kun kieli vaihtuu kesken kaiken. Hassua, mutta täytyy myöntää, että olin lukenut jo jonkin matkaa englanniksi, kunnes vasta tajusin kielen vaihtuneen. Ei siis vaikuttanut ainakaan minun lukukokemukseeni millään tavoin.

Kirjan kannet ansaitsevat erityismaininnan. Räikeän, vai pitäisikö oikeastaan sanoa iloisenpirteän ja keväisen, kellanvihreälle etu- ja takakannelle on raapustettu sarjakuvamainen tyyppi. Tyyppi, jonka hiukset tai oikeastaan pää on aivan sekaisin. Mainioista kansista on vastuussa Elina Warsta.

Kirjassa on sivuja suhteellisen vähän, joten tämä kirja on helppo lukea myös sellaisen henkilön, joka pelkää tarttua kirjaan sivumäärän vuoksi. Something not good taittui myös nopeasti työmatkalukemisena sekä osin kissan ulkoilutuksen lomassa luettuna.