Teatterissa: Kangastus 38

Kolmas kerta toden sanoo. Flunssan takia piti peruuttaa kaksi teatteri-iltaa, joten päätin, että kolmatta en peru. Onneksi en perunutkaan. Vaikka ääni ei oikeastaan enää juurikaan kulkenut maanantaisen teatteriesityksen jälkeen, oli ilta kuitenkin todella voimaannuttava. Kyllä flunssassa tarvitsee hieman hengen ravintoakin. Tänä aamuna olo oli jo aivan kuin uudella ihmisellä, vaikka ääni onkin edelleen kadoksissa. Ja mitäkö olin katsomassa? Kansallisteatteri ja Kangastus 38. Esitys, joka perustuu Kjell Westön samannimiseen romaaniin. Kirjan luin ihan hetki sitten, joten tarina oli varsin tuoreessa muistissa.

Noora Dadu, Cécile Orblin ja Edith Holmström)

Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri

Asianajaja Claes Thune (Timo Tuominen) on palkannut avukseen konttoristi rouva Wiikin (Cécile Orblin). Rouva Wiikillä on salaisuus, joka on jakanut hänen persoonaansa Milja-neidiksi (Noora Dadu) ja Matildaksi (Edith Holmström). Rouva Wiik on taitava työssään, mutta paljastuuko konttoristin salaisuus, kun asianajaja Thune on kutsunut keskiviikkokerhonsa jäsenet (Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long ja Petri Liski) konttorille iltaa viettämään. Rouva Wiik huomaa tuntevansa yhden miehen vuosien takaa. Pelko painaa päälle, mutta rouva Wiik ei lannistu helposti. Mutta mitä tapahtuu, kun mies vuosien takaa saapuu konttorille Thunen ollessa matkoilla ja alkaa lähetellä rouva Wiikille kirjeitä ja ehdottaa tapaamista?

En tutkinut käsiohjelmaa, enkä Kansallisteatterin ohjelmistosivuja kauheasti etukäteen, joten en yhtään tiennyt, mitä olisi odotettavissa. Se kuitenkin mietitytti, kuinka rouva Wiikin jakautunut persoona toimisi näyttämöllä. Tämä oli hoidettu nerokkaalla tavalla kolmen eri näyttelijän voimin. Pidin siitä, kuinka Orblin, Dadu ja Holmström pelasivat yhteen. Jokaisella selkeästi oma persoonansa, mutta kukaan naisista ei kuitenkaan hyppinyt katsojan silmille ylitse muiden. Loistavasti hiottua työskentelyä naistriolta.

Timo Tuominen

Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri

Timo Tuominen on mies, joka jaksaa aina yllättää. Tuominen istui vallan mainiosti Thunen asusteisiin. Päällisin puolin asiallinen Thune osaa kuitenkin yhtäkkiä heittäytyä hermokimpuksi ja kaikkensa menettäneeksi miesraukaksi. Tuominen tulkitsee Thunea vakuuttavasti ja taidokkaasti. Rouva Wiikin miehelle menneisyydestä annettiin myös monet kasvot. Pääkkönen, Long ja Liski hoitivat kunniakkaasti miehen roolin naistrion vastanäyttelijöinä, vaikka heillä olikin selkeästi pienempi roolitus kuin naisilla. Miesten työskentely oli kuitenkin hienon eleetöntä ja sujuvaa. Pakko on vielä mainita keskiviikkokerhon viides jäsen Joachim Jary (Kristo Salminen), jota ei keskiviikkokerhossa juurikaan nähdä miehen mielensairauden takia. Voi Salminen, että olet mahtava. Olet kuin tuulahdus eri aikakaudelta, kun astut lavalle. Runoilijasielu erottuu näyttämöllä muuten hyvin korrektista joukosta.

Kangastus 38 on intensiivinen esitys, joka toimii joka tasolla. Pidin todella paljon siitä, kuinka esitys oli rakennettu. On varmasti ollut oma riskinsä siinä, että Milja Matilda Wiikin roolia tekee kolme eri naista, mutta tässä on onnistuttu täydellisesti. Ohjaaja Mikaela Hasán on todellakin onnistunut työssään. Pidin myös siitä, kuinka kohtauksesta toiseen siirrytään. Sujuvasti ja huomaamatta. Ei edes lavastusta tarvitse muuttaa tai jos muutetaan, tapahtuu se hyvin pienillä apuvälineillä. Tästä lähtee kiitokset lavastuksesta vastanneelle Katri Renttolle. Esityksessä on mukana myös videokuvaa, joka on upotettu esitykseen siten, ettei se häiritse muuta keskittymistä, mutta tuo kuitenkin samalla tietynlaisen fiiliksen näytelmälle.

Antti Pääkkönen, Timo Tuominen, Kristo Salminen, Petri Liski ja Esa-Matti Long

Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri

Kerroin aiemmassa Kangastus 38 kirjapostauksessani  Kjell Westön tapaamisesta bloggariklubilla. Westö toivoi, että alkuperäistä eeposta kunnioitettaisiin näytelmässä. Mielestäni tässä on onnistuttu loistavasti. Näytelmä etenee kirjan mukaisesti. Vain joitakin asioita on jätetty pois, mutta tästä näytelmä ei missään tapauksessa kärsi. Kansallisteatterin Kangastus 38 on eheä esitys, joka kannattaa käydä katsomassa, jos tykkää fiilistellä 1930-luvun tunnelmissa, ja tietenkin, jos pitää Kjell Westön kirjoista. Ei kuitenkaan haittaa, jos kirjaa ei ole lukenut. Esitys on joka tapauksessa hieno kokemus kaikkinensa.

Kangastus 38 sai kantaesityksensä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 8.9.2017.

Rooleissa: Noora Dadu, Edith Holmström, Petri Liski, Esa-Matti Long, Cécile Orblin, Antti Pääkkönen, Kristo Salminen ja Timo Tuominen

Ohjaus: Mikaela Hasán

Suomennos: Liisa Ryömä

Dramatisointi: Michael Baran yhteistyössä Mikaela Hasánin kanssa

Lavastus: Katri Rentto

Pukusuunnittelu: Anna Sinkkonen

Tunnusmusiikki: Markus Fagerudd

Valosuunnittelu: Ville Toikka

Äänisuunnittelu: Esa Mattila

Videosuunnittelu: Paula Lehtonen

Naamioinnin suunnittelu: Laura Sgureva

Näin esityksen medialipulla. Kiitos Kansallisteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.