20.4.2017

After Dark Helsinki – Motelli

Nyt oli jännää. Olin saanut kutsun After Dark Helsingin Motelliin. Eikä siis mihinkään tavalliseen motelliin, vaan kauhumotelliin. Ikäraja 18 vuotta. Kyseessä on immersiivinen kauhu- ja jännityselämys, jota ei suositella jänöhousuille eli arkajaloille. Katsoja on aktiivisesti mukana esityksessä, eikä ikinä voi tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu. Perinteinen näyttämö ja katsomo puuttuvat kokonaan. Eipä ihme, että keskiviikkoinen työpäivä meni täysin omissa ajatuksissa.

Motellin tunnelma on kuin suoraan 1950-luvun hämyisyydestä. Nuhjaantuneita motellihuoneita ja hämäriä käytäviä. Motellin lavastuksen on suunnitellut Seinäjoen kaupunginteatterin lavastussuunnittelija Juho Lindström ja se todellakin toimii. Tulee väkisinkin tunne, että olet siirtynyt tästä päivästä jonnekin menneisyyteen.

Kuva © Mikko Roininen


Jos kiinnostuit aiheesta, niin Motellissa virittäydytään kauhunsekaiseen tunnelmaan kesäkuun 10. päivään saakka. Kannattaa olla nopea ja varata liput heti. Toukokuussa alkavat myös erikseen ilmoitetut englanninkieliset esitykset. Muista kuitenkin, että elämyksessä voi tulla vastaan ahdistavia tilanteita ja ahtaita tiloja. Vaatteet saattavat likaantua ja sinua saatetaan kosketella. Voi myös olla, että sinut sidotaan ja silmäsi häikäistään kirkkailla valoilla. Menet siis motelliin täysin omalla vastuullasi.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että Motelli oli ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu. Olin ehtinyt luoda itselleni kaikki erilaiset kauhuskenaariot, mitä en tule tekemään ja milloin esitys katkeaa minun kohdallani. On nimittäin mahdollista lopettaa leikki kesken sanomalla turvasanan. Itselleni turvasanan paikkoja olisivat olleet ainakin kiipeäminen korkealle tai oikeastaan pahempi olisi ollut laskeutuminen korkealta. Toisena syynä keskeyttämiselle olisivat olleet sähköiskut. Hui. Onneksi näitä ei motellissa ollut. Ei ainakaan ehkä.

Kuva © Elias Erävalo


Ja nyt kannattaa lopettaa lukeminen, jos ei halua spoilaantua ja pilata kauhuelämystä. Jatkossa on hieman paljastuksia esityksen kulusta. Laitetaan tähän vielä vaikka joku kiva symbolirivi, niin tiedät, että jatkon luet vain omalla vastuullasi.

👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿

Töistä lähtiessäni tunnen, kuinka pulssini on koholla. Jännittää. Hieman kuin hammaslääkäriin menisi, jos hammaslääkäriä pelkää ja minähän pelkään. Twitteristä bongaan, että Paljon melua teatterista -blogin Katri on menossa myös motelliin, mutta harmikseni tuntia aikaisempaan näytäntöön. On siis ryhdistäydyttävä ja otettava itseänsä niskasta kiinni. Itsehän olen leikkiin lähtenyt, joten turha arkailla.

Elämyspaikka on vielä pimennossa. On annettu ohje saapua tiettynä aikana Kulttuuritalon edustalle. Kulttuuritalolla tapaan mukavan pariskunnan, jonka kanssa seurustelen. Ilmassa on odotuksen ja jännityksen tuntua. Kun H-hetki koittaa, saamme tekstiviestin, jossa on linkki videoon, joka ohjaa perille Motelli Jalakseen. Onneksi mukana oli myös linkki tekstitiedostoon, koska hieno älytön älyluurini alkaa temppuilla heti, kun alan videota katsella. Video tai teksti, mutta tämän avulla pääsee tunnelmaan mukaan.

Motellin sisäänkäynnillä koko kuuden hengen motelliporukka ohjataan sisälle ja hissiin. Onko hississä ensimmäinen pelkokohde? Jännittää, mutta hieman myös naurattaa. Lopulta pääsemme sisään itse motelliin. Meitä pyydetään jättämään kassit, ulkovaatteet, kännykät ja kengät narikkaan. Siis kengät. Ei kai lattialla tule olemaan jotain epämiellyttävää? Saamme luettavaksemme ja allekirjoitettavaksemme vastuuvapauslomakkeet. Motellin tiukannäköinen vastaanottovirkailija luettelee meille Motelli Jalaksen sääntöjä. Tämän jälkeen on huoneiden jako, joka menee aivan sen mukaan, kuinka pelottava vastaanottovirkailija päättää huoneet jakaa. Anteeksi punahiuksinen (?) nainen. Taisin joutua miehesi kanssa samaan huoneeseen.

Kuva © Mikko Roininen

Löydettyämme huoneemme, alamme heti tutkia huoneen esineitä ja asioita, jos löytäisimme jonkin vinkin, kuinka edetä. Välillä vanhanaikainen luuripuhelin soi. Mies rohkenee vastata. Mikä vinkki on, paljonko painaa kilo höyheniä ja kilo olutta? Löytyykö vastaus tietosanakirjasta? Huoneen valot sammuilevat syttyäkseen jonkin ajan kuluttua uudelleen. Löydämme avaimen ja päätämme jättää huoneen. Päästyämme käytävälle, vastaanottovirkailija ryntää paikalle. Takaisin huoneeseen. Motellissa oli hiljaisuus alkanut. Ei kuitenkaan meidän huoneessa. Kuuluu ihmeellisiä ääniä ja koputtelua. Hermostuttaa. Lopulta saamme puhelimitse vinkin, jonka olimme jo itse asiassa oivaltaneetkin, mutta oletimme asiasta jotain aivan muuta. Pääsemme pakenemaan huoneesta.

Törmäämme naapurihuoneen naisiin ja jatkamme matkaa kvartettina. En uskalla edetä ensimmäisenä. Outo käytävä vie meidät pieneen huoneeseen, hieman kuin koirankoppiin. Kopissa ovat loput kaksi muuta motellin asukasta ja sekavaniloinen ja kuolaava Veera-koira. Emme kuitenkaan halua jäädä koirankoppiin pitkäksi aikaa. Löydämme reitin, josta riennämme eteenpäin. Veera ei uskalla seurata meitä.

Kuva © Elias Erävalo

Saavumme kidutuskammion näköiseen huoneeseen, jossa on oudon hyinen tunnelma. Päätämme ohittaa huoneen kiireesti ja jatkaa matkaa. Pelottaa, mitä seuraavan muoviverhon takaa ilmestyy. Taas valot sammuvat. Pilkkopimeään käytävään ilmestyy mies, joka ohjaa meidät tehokkaasti tönien takaisin kidutushuoneeseen. Mies valaisee kasvomme kohdevalolla ja esittäytyy. Hän on motellin johtaja. Kysyy, onko meillä jollain tavoin hauskaa ja kenen idea on ollut lähteä huoneista pois. Hän kertoo tekevänsä ilostamme lopun ja vastaanottovirkailijan kirjaavan meidät motellista ulos. Tuumasta toimeen. Mies sitoo jokaisen motellin asukkaan kädet selän taakse ja painaa meidät lattialle polvilleen. Hullu äijä. Mies hakee Veeran ja antaa koiralle ohjeet, kuinka toimia. Tarkoitus on teloittaa meidät kaasulla. Emme saa kaasunaamareita Veeran pyynnöstä huolimatta. Tapahtumien aikana olen saanut irrotettua toisen käteni vapaaksi. Olen valmiina karkaamaan. Tapahtuu jotain yllättävää ja samassa kaikki alkavat irrotella siteitä toisiaan auttaen. Veera ohjaa meidät pois  kammottavasta kidutuskaasukammiosta.

Näytelmä ei kuitenkaan vielä ole ohi. On yllättävä loppuhuipennus, jonka jälkeen pääsemme kielletylle alueelle. Jännitysnäytelmä on ohi. Ah, saamme skumppaa ensi-illan kunniaksi.

Ja kiitokset lähtevät After Dark Helsingille. Hieno ja piinaava kokemus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti