5.11.2016

Teatterissa: Luulosairas

Kävin katsomassa Kansallisteatterin pieneltä näyttämöltä suurelle näyttämölle viedyn Molièren Luulosairaan. Kyseessähän on komediaklassikko, joka pursuaa ihmisen harhakuvitelmia, herkkäuskoisuutta ja viekkautta. Tällaisista aineksista saa hyvällä työryhmällä aikaiseksi huikean sopan.

Argan (Jukka-Pekka Palo) on hyvin sairas mies. Kuolemaa tekevä. Ainakin omasta mielestään. Oikea diagnoosi on kuitenkin luulosairaus. Miehen kuolemanvakava sairaus sopii enemmän kuin paremmin ahneelle vaimolle, Bélinelle (Pirjo Luoma-aho), joka odottaa miehensä kuolemaa päästäkseen rahoihin kiinni. Argan on päättänyt naittaa tyttärensä Angéliquen (Kreeta Salminen) lääkärin (Antti Pääkkönen) pojalle (Petri Liski) saadakseen kaiken tarvitsemansa hoidon ja lääkityksen vakavaan sairauteensa. Mutta koska tytär on mennyt rakastumaan väärään mieheen (Harri Nousiainen) on tiedossa monenlaisia ongelmia. Tällaista sekamelskaa selvittämään tarvitaan palvelustyttö Toinette (Minttu Mustakallio), joka osaa myös juonitella.

Minttu Mustakallio ja Jukka-Pekka Palo
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri


Kohtaukset, joissa luulosairasta näyttelevä Jukka-Pekka Palo ja palvelustyttö Toinettea näyttelevä Minttu Mustakallio saivat vallata näyttämön kahdestaan, olivat huikeita. Näiden kahden välistä näyttämötaidetta oli riemukasta seurata. Jukka-Pekka Palo, mies, jonka ammattitaito on todella taitavaa ja monipuolista. Mies oli kuin rooliinsa luotu. Vaikertava ja valittava, juuri kuolemaisillaan oleva luulosairas. Minttu Mustakallio yllätti minut täysin. Jotenkin en osannut ollenkaan odottaa, mitä tuleman pitää, mutta nainen yllätti. Meinasin tikahtua nauruun nähdessäni Mustakallion kummalliset asennot näyttämöllä. Samalla naisen ilmekään ei värähdä. Aivan kuin asennot olisivat olleet jokapäiväisiä ja normaaleja.

Lääkärin poika ja siinä samalla itsekin kohta tuleva lääkäri Tuomas Diafoirus eli Petri Liski oli huippuhauska. Täysin idioottimaista kosijaa näyttelevä Liski veti naurut aina avatessaan suunsa tai näyttäessään kasvonsa katsojille. Ja ne hampaat! Yleensä en arvostele kenenkään hampaita, mutta tässä tapauksessa saa arvostella, koska kyse on näytelmän arvostelusta. Apua, kuinka hampaat kruunasivat Liskin roolihahmon hupaisuuden. Vieläkin naurattaa, kun ajattelen Liskin olemusta näyttämöllä. Kaiken kaikkiaan Luulosairaassa on todella taitavat näyttelijät, joiden roolisuorituksia oli ilo katsella.

Petri Liski ja Kreeta Salminen
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri


Arto af Hällström on vastannut Luulosairaan ohjauksesta ja suomennoksesta. Miehen työjälki on jälleen kerran korkeatasoista. Näytelmäkohtaukset ovat hyvin hiottuja valmisteltuja. Katsojan on helppo vain istua ja nauttia näkemästään. Erityiskiitokset täytyy antaa Tarja Simoselle pukusuunnittelusta ja Petra Kuntsille naamioinnin suunnittelusta. Hienoa työtä molemmilta.

Molièren Luulosairas on vuodelta 1673, mutta näytelmä toimii loistavasti tänäkin päivänä. Luulosairaan karikatyyrit ovat sellaisia, joita löytyy lähiympäristöstä, jos hieman enemmän asiaa ajattelee. Kertooko tämä jotain ihmisestä? Vaikka näytelmän syntymisestä on yli 340 vuotta, tietyt ihmisten luonteenpiirteet ovat edelleenkin olemassa. Löytyy viekasta, ahnetta ja tietenkin luulosairasta ihmislajia.

Minttu Mustakallio, Harri Nousiainen, Jukka-Pekka Palo, Kreeta Salminen ja Juha Varis
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri


Itselläni ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia näytelmän suhteen, mutta yllätyin todella positiivisesti. Luulosairas tarjosi mukavan parituntisen, jonka aikana hymy oli huulilla useaan otteeseen.

Tänä syksynä Luulosairasta ei enää esitetä, mutta tammikuussa 2017 esitykset taas jatkuvat. Tässä olisi taas loistava joululahjaidea. Jos et tiedä, mitä ostaisit jollekin joululahjaksi, osta liput Luulosairaaseen. Kepeä näytelmä, jossa saa nauraa.

Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 22.4.2015.

Rooleissa. Petri Liski, Pirjo Luoma-aho, Minttu Mustakallio, Harri Nousiainen, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Kreeta Salminen ja Juha Varis sekä Elsa Brotherus/Reetta Ylä-Rautio.

Ohjaus ja suomennos: Arto af Hällström
Lavastus: Kati Lukka
Pukusuunnittelu: Tarja Simonen
Musiikki: Toni Edelmann
Valosuunnittelu: Aslak Sandström
Äänisuunnittelu: Juha Kerkola
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi

Näin esityksen medialipulla. Kiitos Kansallisteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti