Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Voitin keväällä Jojo Moyesin Jos olisit tässä -kirjan, joka on jatkoa Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää -kirjalle (Gummerus, 2015). Lainatessani voittokirjaani äidille, sanoin, että kannattaa ehkä lukea ensin ilmestynyt kirja. Itse en ollut kirjaa lukenut, mutta kiinnostus heräsi, koska Jos olisit tässä oli jotain aivan uskomattoman ihastuttavaa. Äiti oli löytänyt jostain alelaarista ensin ilmestyneen kirjan pokkariversion (2016), joten lainasi kirjan vuorostaan minulle. Ennen kirjan lukemista ehdin nähdä kirjasta tehdyn elokuvan. Ette voi uskoa, kuinka kyyneleet valuivat poskilleni. Olisin ehkä voinut hieman hillitä itseäni, jos olisin lukenut kirjan ennen elokuvan katsomista. Tiesin siis Kerro minulle jotain hyvää tarinan melkoisen hyvin luettuani kakkososan ja nähtyäni elokuvan, mutta eivät nämä siitäkään huolimatta latistaneet lukunautintoani. Kirjan englanninkielinen alkuteos Me Before You ilmestyi vuonna 2012. Kirjan on suomentanut Heli Naski.

Louisa Clark menettää työnsä turvallisessa ja tutussa kahvilassa. Alkaa työnhaku. Pienessä englantilaisessa pikkukaupungissa ei liiemmin ole työpaikkoja tarjolla. Louisa on melkoisen epätoivoinen, kunnes työvoimatoimistosta ehdotetaan hänelle pestiä henkilökohtaisena avustajana. Louisa saa työpaikan ja tapaa avustettavansa, neliraajahalvaantuneen Willin. Louisan ja Willin kemiat eivät tunnu kohtaavan aluksi ollenkaan. Louisa hieman arastelee miestä, joka on vuorokaudet läpeensä kiukkuinen. Lou on kuitenkin sinnikäs ja ottaa elämäntehtäväkseen Willin piristämisen. Vähitellen Will rentoutuu Loun seurassa ja alkaa joskus jopa nauttia elämän tuomista iloista. Willin ja Loun suhde kehittyy enemmäksi kuin pelkäksi työsuhteeksi. Edessä on kuitenkin Willin tekemä valinta, joka muuttaa kaiken. Kuinka Willin ja Loun lopulta käy?

Kerro minulle jotain hyvää -elokuva seurasi melko tarkasti kirjan juonta, joten kuvittelin, etten tarvitsisi nenäliinoja kirjaa lukiessa, koska olin jo kertaalleen herkistellyt, mutta väärässä olin. Nenäliinoja kului. Kirja on ihana, vaikka kirjassa käsitelläänkin todella vakavia aiheita. Jojo Moyesin kynä on toiminut loistavalla tavalla ja kirjailija on keksinyt aivan mahtavan idean kirjalleen. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja, vaikka ehkä hieman ennalta arvattavia. Lou värikkäine vaatteineen ja välillä hieman yksinkertaisine ajatuksineen. Will puolestaan komeana ja älykkäänä miehenä. Pidin myös siitä, kuinka Moyes oli ottanut kirjaan mukaan Loun ja Willin perheet. Lou tavallisesta, keskiluokkaisesta perheestä ja Will rikkaasta ja ehkä jopa hieman aristokraattisesta suvusta.

Vaikka kirja luetaan viihdekirjallisuudeksi, on kirjan yksi teema eutanasia. Onko ihmisellä oikeus päättää omasta elämästään, jos mitään toivoa ei enää ole jäljellä? Missä menee eutanasian rajat? Tekeekö lähipiiri väärin, jos hyväksyy omaisensa armokuoleman? Vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole yhtä ja oikeaa vastausta. Aina löytyy vastustajia ja puolestapuhujia. 

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää on helppo- ja nopealukuinen kirja. Kirjaa suosittelen luettavaksi esimerkiksi syksyn pimenevissä illoissa kaakaomuki ja nenäliinapakkaus käden ulottuvilla.