Piia Leino: Ruma kassa

Kansallisteatterin ja Bonnier Kirjojen kevään viimeisellä Bloggariklubilla oli näytelmäkirjailija ja -ohjaaja Juha Jokela kertomassa Kansallisteatterin syksyn uutuusnäytelmästä Sumu. Lisäksi saimme kuulla mielenkiintoisen haastattelun, jossa Johnny Knigan kustannustoimittaja Timo Ernamo haastatteli esikoiskirjailja Piia Leinoa teoksen Ruma kassa (Johnny Kniga, 2016) tiimoilta. Huikean illan kotiin viemisiksi saimme kassit, joissa oli kaksi kirjaa. Toinen kirjoista oli Ruma kassa, johon tartuin tietysti suurella mielenkiinnolla.

Ruma kassa kertoo opintonsa keskeyttäneestä Sariannasta, joka on päätynyt kaupan kassalle kuuntelemaan asiakkaiden solvauksia, milloin kaupan valikoimasta, milloin omasta ulkonäöstään. Sariannan mielestä hän on ruma. Päivät valuvat samankaltaisina, kunnes eräänä päivänä Sariannan saadessa aikaiseksi hirvittävän sotkun purkaessaan pullonpalautuskoneen tukosta, lähestyy häntä asiakas, joka antaa käyntikorttinsa ja pyytää soittamaan, jos Sariannalle tulee tunne, että kaipaa jotain muuta elämämäänsä. Aikansa mietittyään Sarianna soittaa käyntikortissa olevaan numeroon. Kuinka ollakaan, pian hän huomaa joutuneensa paratiisisaarella kuvattavaan tosi-tv-sarjaan. Ja millainen sarja onkaan? Siinä kisaavat kaunottaret ja hirviöt vastakkain. Kaunottarissa on missiä, jääkiekkoilijan vaimoa ja lööpeistä tuttuja seurapiirikaunottaria. Hirviöissä puolestaan on ulkonäöltään hieman poikkeavia yksilöitä. On luurangonlaihaa, on lihavaa ja on Sarianna. Tosi-tv-sarjan kuvausten alettua kilpailu käy veriseksi. Kumpikaan joukkue ei halua hävitä toiselle. Tuotantoyhtiö lisää vettä myllyyn ja solvaa kilpailijoita henkisesti erittäin julmilla tavoilla. Kulissien takana kuohuu myös. Kuinka kaikessa lopulta käy, kun kilpailu eittämättä päättyy jossain vaiheessa?

Ensinnäkin täytyy heti myöntää, että minä seuraan joitakin tosi-tv-sarjoja, vaikka sitä ei tietenkään saisi julkisesti kertoa. Selviytyjät, Amazing Race ja Big Brother. Viimeksi mainittua yleensä viikonloppuhuvina silloin, kun sarja vielä televisiossa pyöri. Etenkin tästä tosi-tv-sarjapohjaisuudesta johtuen Ruma kassa kiinnosti paljon. Itse olisin Sariannan mukaisesti joutunut sinne hirviöpuolelle, joten sympatiat olivat tietysti lähtökohtaisesti heikoimpien puolella. Piia Leino on kirjoittanut kutkuttavan hauskan, mutta samalla hieman surullisen kirjan. Vaikka kirjan voisi kuvitella olevan kevyttä viihdettä, on se myös kaikkea muuta. Leino nostaa kirjassaan rohkeasti esiin ulkonäkökeskeisen ajattelutavan. Kirjassa käsitellään myös perinteistä miehen ja naisen välistä suhdetta.

Leino itse kertoi Ruman kassan olevan itsensä kokoinen kirja. Ernamon mukaan Leinon tyyli kirjoittaa on ilmavaa. Lisäksi Bloggariklubissa kirjan tekstin kerrottiin olevan melkoisen ronskia, mutta yhteiskunnallista. Täytyy allekirjoittaa nämä kaikki sanomiset. Pidin kirjan tyylistä kauttaaltaan. Kirjaa oli helppo lukea ja se eteni johdonmukaisesti. Kirjassa on mehevän huvittavia kohtauksia, jotka oikeasti naurattavat. Kirja onkin hauskasti kirjoitettu, eikä se missään tapauksessa ole tylsä, vaikka pohjimmiltaan vakavista asioista onkin kyse.

Ruma kassa laittaa ajatukset liikkeelle siitä, kuinka ulkonäkökeskeistä nykypäivän meno on. Toisaalta kirja oli myös loistava muistuttaja siitä, kuinka ulkonäöltään massasta poikkeavien ihmistenkin sisällä sykkivät sydämet, jotka kaipaavat rinnalleen toista ihmistä. Asetelman voi kääntää myös siten, että kauniiden ihmisten pääkopissa syntyy myös loistavia ja hienoja ajatuksia. Jokainen meistä on yksilö, jolla on jokin erityispiirre, joka tekee meistä ainutlaatuisia. On hienoa olla ainutlaatuinen.

Piia Leino on SST:n toimittaja. Hän on toiminut mm. rikostoimittajana isoissa jutuissa. Leinon toimittajatausta näkyy Rumassa kassassa selkeänä ulosantina. Mielenkiinnolla odotan lisää Leinoa.

Rumaa kassaa suosittelen luettavaksi kesälaitumille. Kepeää luettavaa vaikeista asioista.

Kirjalle annan tähtiä 4+ (asteikko 1-5).

Kiitos kustantajalle hienosta kirjalahjasta.