Tuomas Vimma: Raksa

Valitsin lukupiirin luettavaksi kirjaston kierrätyshyllyltä nappaamani Tuomas Vimman Raksan (Gummerus, 2011). Oma lukukappaleeni oli pokkariversio vuodelta 2012. Kirjaa näyttää olevan ainakin paikallisten kirjastojen hyllyillä, joten jonotella ei tarvitse, jos Raksasta kiinnostuu.

Raksan minäkertoja on noin 30-vuotias Sami, joka on jäänyt työttömäksi vähintäänkin epäilyttävästä remonttifirmasta, jonka rahat olivat loppu ja jonka omistaja aikoi häipyä Thaimaahan. Työttömyys katkeaa, kun Sami pääsee töihin projektipäälliköksi Hyperboreaan. Hyperborea vaikuttaa kunnolliselta ja rehdiltä remonttifirmalta, vaikka Samin esimies Danika Stenhammar vaatiikin Samilta 24/7-päivystystä. Samin ja Danikan lisäksi kirjassa vaikuttavat Samin ystävä Peppi, joka nimestään huolimatta on mies, Pepin vaimo Greta sekä yhden projektikohteen viehättävä omistaja Emilia.

Danika antaa Samille ensin yhden kimurantin projektin hoidettavakseen, mutta hyvin pian Sami huomaa, että hänellä on hoidettavanaan projekteja vaikka kuinka paljon. Danika vaatii yrityksen projektipäälliköiltä täydellistä sitoutumista työhön. Sami on tehtävään erinomainen valinta. Hän uskaltaa avata suunsa tarvittaessa, osaa tehdä tarkkoja laskelmia, sitoutuu työhönsä, tarttuu tarvittaessa työkaluihin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Koska kyseessä on remonttimaailmaan sijoittuva kirja, käydään kirjassa läpi useita remontteihin liittyviä uhkakuvia. Kirjan lisämausteena ovat Samin naissuhteet ja mitä kaikkea ne voivatkaan aiheuttaa.

Raksan teksti on johdonmukaista ja sujuvasti luettavaa, vaikka osaa lukupiiriläisistä hieman häiritsikin Vimman slangin käyttö. Osa taas piti Vimman sutkauksia erittäin hauskoina. Kirjassa kerrotut remonttifirmojen ongelmat olivat erittäin uskottavia. Myös verottaja ja lakimiehet saivat kirjassa osuteensa Vimman kirjallisesta kynästä. Lukupiiri piti etenkin Vimman kuvausta verottaja Hilleristä karikatyyrinä.

Kirjassa otetaan ilman muuta kantaa rakennusmaailman ongelmiin sekä yrittäjän että asiakkaan näkökulmasta. Lukupiiri keskusteli myös alkoholin liikakäytöstä, koska Danikalla oli usein tapana kaivaa pullo esiin tiukassa tilanteessa. Oliko Vimman viljelemä viinan naukkailu tarkoituksellista vai tahatonta, sitä ei voi tietää. Lukupiirissä oltiin myös sitä mieltä, että kirjassa arvostettiin rakennusalan ammattilaisia. Ihmisiä, jotka osaavat tehdä työnsä huolella ja kunnolla. Raksassa sivuttiin myös identiteettivarkauskysymystä, joten aika paljon kirjassa aiheita riitti.

Lukupiiriläisten mielipiteet kirjasta jakautuivat osapuilleen puoliksi. Toinen puoli tykkäsi kirjasta vimmatusti, toiselle puolelle kirja oli lähinnä mielenkiintoinen lukukokemus. Itse muistelin lukeneeni jonkin Vimman kirjan aikaisemmin, enkä ollut kauhean vakuuttunut lukemastani. Sen sijaan Raksa yllätti positiivisesti. Intoani lisäsi myös se, että lukupiirissä kuulin Raksan olevan Vimman remonttimaailmaan sijoittuvan Schicklgruber-trilogian ensimmäinen kirja. Pakko lukea kaksi muutakin kirjaa. Etenkin kun jäi kaihertamaan Samin ja Danikan suhteen laatu.

Jos helposti lähystyttävä kirja kiinnostaa, kannattaa tarttua Tuomas Vimman Raksaan.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).

PS. Mitä Vimma tarkoitti ”idänmiehen keinuvalla askelluksella"? Se jäi lukupiiriä mietityttämään.

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Sain äidiltäni lainaksi Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein (Otava, 2014). Tartuin kirjaan innolla, koska olen yleensä pitänyt Härkösen teksteistä ja ilmeisesti moni muukin pitää. Pikakatsaus paikallisten kirjastojen tilanteeseen kertoi, että Kaikki oikein on lainaajien suosiossa. Lähes kaikki kirjat olivat lainassa ja kirjoja oli kuitenkin hankittu kirjastoille suhteellisen komeat kasat.

Kaikki oikein kirjassa Puttosen pariskunta, Eevi ja Kari, voittavat lotossa seitsemän miljoonaa euroa tai oikeastaan Eevi voittaa, koska Kari ei tiennyt lottoamisesta. Kirjan kertojaäänenä on Eevi, nainen, joka on aina joutunut miettimään rahojensa käyttöä. Eevi on kuitenkin tullut toimeen ja on ollut ilmeisen tyytyväinen elämäänsä, aviomieheensä ja parhaaseen ystäväänsä Hannaan. Eevin aviomies Kari, harrastaa musisointia, mutta ansiot tulevat normaalista päivätyöstä. Karin ongelmana on kuitenkin alkoholi. Sitä kuluu liikaa.

Lottovoitto mullistaa pariskunnan elämän. Heti kun rahat ovat tilillä, Kari ostaa uuden hienon auton. Eevi puolestaan törsäilee rahoja sinne ja tänne. Ostaa kalliita lahjoja, palkitsee itsensä unelmamatkalla, jossa hotellihuoneen terassilla on oma, yksityinen uima-allas. Puttoset ostavat myös uuden, upean asunnon. Kaikki näyttää olevan päällisin puolin hyvin, mutta pinnan alla Eevi tuntee tyhjyyttä. Kari juo enemmän ja enemmän, ja menettää lopulta työpaikkansa. Eevi ottaa samaan aikaan lopputilin, koska ei enää kestä työyhteisönsä keljuilua. Eikö raha tuonutkaan onnea? Eevin parhaassa ystävässäkin alkaa näkyä outoja piirteitä. Ainut, johon Eevi voi täysin luottaa, on hänen veljensä Jusa, jonka kanssa voi keskustella mistä tahansa.

Kirja on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Itse olen ajatellut, että jos voittaisin lotossa, odottaisin, että rahat olisivat tililläni ja sitten sanoisin itseni irti töistä. Jäisinkö kuitenkin kaipaamaan työyhteisöä, jatkuvaa puurtamista ja välillä älykkäitäkin ja haastavia palavereja? Luultavasti jäisin, ja jäisin pois monesta muusta, sekä mukavasta että vähemmän mukavasta. Lottovoitto olisi ilman muuta tulevaisuudelle taloudellinen turva, mutta taatusti monet asiat muuttuisivat ja varmasti muuttuisin itsekin. Kaikki oikein kertoo mielestäni realistisesti siitä, kuinka ihminen alkaa miettiä kaikkea sellaista, mikä on ollut ennen itsestään selvää. Ystävät ja sukulaiset saisivat kummallisia, uusia piirteitä, joita en olisi aiemmin huomannut. Kirjan kertomuksesta huolimatta lotto on vetämässä tänäkin lauantaina. Jos lottovoitto osuu kohdalleni, olen ainakin lukenut eräänlaisen oppikirjan aiheesta.

Härkösen teksti on nopeasti luettavaa ja helposti ymmärrettävää. Pidän myös Härkösen tavasta kirjoittaa. Teksti on suoraa ja selkeää. Kirjaan ei ole tungettu mielestäni mitään ylimääräistä, vaan raamien sisäpuolella on pysytty loistavasti.

Jos olet pitänyt Härkösen aiemmista kirjoista, tartu tähänkin. Kirja antaa ajattelemisen aihetta ja on kuitenkin samanaikaisesti viihdyttävä. Uskon, ettet tule pettymään.

Kirjalle annan pisteitä 4 (asteikko 1-5).

Teatterissa: Avoin liitto – lähes levällään

Vietin ystäväni kanssa mukavan lauantai-iltapäivähetken Studio Pasilassa seuraten Helsingin Kaupunginteatterin uutuusnäytelmää Avoin liitto. Komedian on kirjoittanut aviopari Dario Fo ja Franca Rame vuonna 1983. Näytelmän on suomentanut Aira Buffa. Avoin liitto on ollut aiemmin ainakin Komediateatteri Arenan ja Tampereen teatterin ohjelmistossa. Jyväskylän Kaupunginteatterissa ensi-ilta on aivan lähipäivinä. Vaikuttaa siis siltä, että Avoin liitto on jonkinlainen klassikkoteos teatterimaailmassa.

Helsingin Kaupunginteatterin Avoimen liiton on ohjannut Pekka Strang. Rooleissa kisaavat Riitta Havukainen ja Sixten Lundberg. Lavastuksesta on vastannut Antti Mattila. Valosuunnittelu on Teppo Saarisen ja äänisuunnittelu Ari-Pekka Saarikon käsialaa. 

Sixten Lundberg ja Riitta Havukainen

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila

Avoin liitto on komedia, joka kertoo kolmekymmentä vuotta naimisissa olleesta pariskunnasta. Miehellä, laskentapäällikkö Mannisella (Sixten Lundberg), on useita naissuhteita, joista vaimo Anu (Riitta Havukainen) on tietoinen. Mies hakee jatkuvasti itseään huomattavasti nuorempaa seuraa, lähinnä pönkittääkseen omaa seksielämäänsä. Vaimon seksielämällä ei ole väliä, koska sitä ei enää avioparin välillä ole. Mies kuitenkin rakastaa vaimoaan ja ehdottaakin hänelle avointa liittoa, jossa molemmilla on vapaus tulla ja mennä miten haluaa. Vaimo suostuu ehdotukseen pitkin hampain. Kuinka avoimessa liitossa lopulta käykään? Se jätetään salaisuudeksi.

Riitta Havukainen ja Sixten Lundberg

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila

Riitta Havukainen on nappivalinta vaimon rooliin. Hän osaa vetää aviovaimon roolinsa erittäin vakuuttavasti. Havukaisen esittämä keski-ikäinen, ikänsä naimisissa ollut nainen kyllä tietää, kuinka raivotaan ja ilkutaan miehelle, jonka kanssa on pidetty yhtä kolmisenkymmentä vuotta. Havukainen lentää hetkessä mielialasta toiseen. Katsoja voi vain ihmetellä naisen sanallista tulitusta.

Aviomiehen roolia vetävä Sixten Lundberg näyttelee vähäeleisemmin kuin Havukainen, mutta toisaalta tällä tavoinhan keski-ikäinen mies usein käyttäytyy. Keskittyy lähinnä kuuntelemaan aviovaimon mekastusta, kommentoiden välillä jotain mielestään viisasta. Kun Avoin liitto pääsee kliimaksiinsa, näyttää Lundberg monipuolisuutensa ja miehessä nähdään todellakin eloa. Näytelmä osoittaa, että Sixten Lundberg on erittäin ammattimainen näyttelijä.

Sixten Lundberg ja Riitta Havukainen

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila

Avoin liitto on komedia, joka hengästyttää, naurattaa ja vie katsojan kaiken huomion. Komediaa voisi välillä kuvata jopa mustaksikin. Tarina etenee loistavan näyttelijäkaksikon voimin nopeasti kohti loppuaan. Näytelmä ei kestä kuin reilun tunnin ajan, eikä sisällä väliaikaa. Pidempi esitys olisi saattanut pilata näytelmän intensiivisyyden.

Näytelmän lavastus oli minimalistista, mutta ei kaivannut enempiä, koska näytelmän tapahtumat sijoittuivat yhteen huoneeseen, jossa parisuhdekiemuroita selviteltiin. Ääniefektejä ja musiikkia oli näinkin lyhyeen näytelmään yllättävän paljon, mutta äänet tai musiikki tulivat aina oikeaan aikaan eli mitään ylimääräistä meteliä ei näytelmässä tarvinnut kuunnella.

Vaikka Avoin liitto onkin komedia, on se mielestäni erittäin ajankohtainen näytelmä. Näytelmän jälkeiset ajatukset olivat, että tämähän oli kuin tosielämästä, vaikkakin ehkä hieman kärjistetysti. Pitkään parisuhteessa olleet tietävät sen tunteen, kun tietää tarkasti toisen osapuolen ajatukset ja mielenliikkeet. Näytelmä voisikin olla mukava piristysruiske avioparille, joka kaipaa arkeensa jotain yhteistä eloa.

Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille kuvalainauksista sekä mahdollisuudesta kultaposseiluun.

Livbox maaliskuu 2015

Osasin odottaa maaliskuun Livboxia saapuvaksi tiistaina. Utelias ja malttamaton kun olen, töissä oli pakko sen verran googlata, mitä paketti mahtaisi sisältää. Yksi ainoa spoilaus, koska oli niin kiire, että oli vain pakko painaa töitä, ja töissä sitä paitsi ollaan sen takia, että siellä tehtäisiin töitä. En ehtinyt edes googlaamaani juttua lukea, mutta näin kuorintavoidetuubin ja jonkin sinimustan meikkijutun ja jotain Lumenelta. Oikeastaan siis en edes spoilaantunut ja varsinkaan, kun pakettini sisältö näytti tältä:

Ei kuorintavoidetta, eikä sinimustaa meikkijuttua. Mutta mitä tämä painava paketti tarkalleen ottaen sitten sisälsi?

Rimmel Provocalips. Kaksivaiheinen huulipuna. Olin salaa toivonut huulipunaa, joten tämä oli todella kiva yllätys, vaikka väri 110 Dare To Pink ei ole aivan minun värinen. Mielestäni tuote on ennemminkin nude kuin pinkki, mutta ei se mitään, uskon, että meistä tulee hyvät ystävät. Rimmelin uutuustuotteessa huuliin levitetään ensin voimakas väri, jonka annetaan kuivua. Tämän jälkeen huulille levitetään pakkauksen toisella päällä kirkas kiilto, joka lukitsee värin paikoilleen. Hieman ärsyttää kuivattaa ensin värikerrosta, koska yleensä aamuisin, kun huulipunaa huuliini laitan, on kiire, mutta nyt täytyy vaan yrittää opetella uusi tapa. Huulipunan luvataan pysyvän tahraamatta huulilla jopa 16 tuntia. Hieman epäilin tätä, mutta totta väite taitaa olla. Laitoin aamulla huulilleni värit. Aikomuksenani oli korjailla punausta lounaan jälkeen. Huulet olivat aivan samannäköiset kuin aamulla. Ei korjauskierrosta siis. Kotiuduttuani töistä, huulet olivat edelleen samassa kuosissa. Todella pysyvää ja suudelmankestävää huulipunaa siis, jos suutelointia harrastaa. Tuotteen hinta on kaupassa 9,90 €/4 ml + 3 ml.

Bangerhead Professional Fresh Me Up! Virkistävä ja tuuheuttava kuivashampoo, joka imee ylimääräisen rasvan hiuspohjasta ja jättää kuivan mattapinnan. Tuote antaa myös volyymia ja rakennetta hiuksiin. Kuivashampoo sisältää goji-marjaa, jolla on terveellisiä vaikutuksia ihoon ja hiuksiin. Testasin tuotetta heti paketin saatuani ja olin tyytyväinen. Hiuksista tuli hetkessä puhtaan ja raikkaan näköiset. Tämä on siis todellinen bad hair day –pelastaja. Boksin tuote oli normaalikokoinen ja tuotetta saa tilattua Bangerheadin nettisivuilta hintaan 13,90 €/200 ml.

Nailfix Yummy Gummy –kynsinauhaöljy. Kaunis lasinen pipettipullo, joka tuoksuu aivan hurmaavalle. Boksin kolmas tuote ja olen aivan myyty. Tykkään, tykkään ja tykkään. Ylellinen ja hedelmiltä tuoksuva tuote pitää kynsinauhat kosteutettuina ja terveinä. Tätä piti Emmerdalea tuijottaessa läträtä heti kynsinauhoihin. Samalla saivat sormenpäät kaipaamaansa öljyhoitoa. Tämä tuote on WAU! Illalla piti vielä öljytä varpaiden kynsinauhatkin eli varpaiden päät. Olivatpahan varpaat aamulla mahtavan pehmeät. En tiedä, kuinka tätä hehkuttaisin, mutta tämä on vain niin ihana ja tuoksu on jotain taivaallista. Boksin tuote oli normaalikokoinen. Tuotetta voi tilata Cesarsshop.fi –nettisivuilta hintaan 3,80 €/15 ml.

Dove Oxygen & Moisture Shampoo. Shampoo, joka antaa ohuille ja hennoille hiuksille kosteutta, uutta eloa ja jopa 95 % lisää volyymiä. Shampoon valmistuksessa on hyödynnetty Oxyfusion-teknologiaa, jonka pitäisi sitoa kosteuttaviin ainesosiin happea. Kokeilin näytekokoista tuotetta ja tämä oli ihan perushyvä shampoo. Ei mitään riemunkiljahduksia, mutta ei mitään epätoivoista voihkintaakaan. Shampoo tulee ehdottomasti käytettyä loppuun saakka. Täysikokoisen tuotteen hinta on 3,85 €/250 ml.

Lumene Bright Now Vitamin C. Lumenen uutuusvoidegeeli, joka auttaa hillitsemään kiiltoa, häivyttämään ihohuokosia ja kosteuttamaan ihoa tehokkaasti. Tuote sisältää suomalaisen lakan antioksidantteja sekä erittäin tehokasta, kapseloitua C-vitamiinia. En vielä korkannut tuotetta, koska yritän ensin tyhjentää edellisen purkin tyhjäksi. Pakkauksen kyljessä luki, että tuotetta voi käyttää päivisin ja öisin. Luulen, että otan tämän yövoiteeksi, koska nykyinen yövoiteeni vetelee viimeisiään. Nämä boksin voidepakkaukset jaksavat aina ilahduttaa minua. Tämäkin tuote on täysikokoinen. Hintaa tuotteella on 19,90 €/50 ml.

Dove Oxygen & Moisture Hoitoaine. Shampoon kaveriksi hoitoainenäyte. Hoitoaineen pitäisi tehdä hiuksista pehmeät latistamatta niitä. Tuote antaa luonnollista tuuheutta ja hoitaa hiukset silkinsileiksi. Tätä tuli kokeiltua myös. Shampoon tapaan tämäkin on ihan kiva tuote. Periaatteessa voisi joskus tipahtaa ostoskärryjen pohjalle. Täysikokoisen tuotteen hinta on kaupassa 3,85/250 ml.

Chloé Love Story EdP. Tuoksunäyte, joka on klassinen ja trendikäs, naisellinen kukkaistuoksu. Tuoksussa on appelsiininkukkaa, jasmiinia ja setripuuta. En erityisemmin välitä tuoksunäytteistä. Etenkin näin siitepölyaikana hengityselimet ovat muutenkin aika rasituksella, niin en viitsi rasittaa niitä enempää turhilla tuoksuilla (kynsinauhaöljy on eri asia). Koetuoksuttamatta näyte lähti työkaverille testiin. Tuoksuvan tuotteen hinta on 59,20 €/30 ml.

Calvin Klein Reveal Men EdT. Tuoksunäyte miehille. Tuoksun pitäisi olla raikas, suolaisen makea ja itämainen. Sokeroitu inkivääri tuo tuoksuun raikkautta. Raaka suola yhdessä vetiverin kanssa tuo esiin hienostuneen maskuliinisuuden. Mies, joka täällä asuu, ei ole tuoksuvesimiehiä. Ei siis testailtu tätäkään tuotetta kotona, vaan lahjoitin näytteen samaiselle työkaverille, jolle lähti naisten tuoksu. Miesten tuoksun hinta on 34,80 €/30 ml.

Kuvauspäällikkökin tuli paikalle katselemaan halveksivin ilmein boksin sisältöä. Päällikköä sisältö ei miellyttänyt, mutta minua miellytti sitäkin enemmän. Ihana, ihana boksi. Mitä itse piditte kuukauden boksista?

Marko J. Ollila: Sonata Arctica

Viime syksynä postiluukusta tipahti kirjalähetys tai saattaa olla, että tuli ilmoitus isokokoisesta kirjelähetyksestä, jonka minä tai mies, joka täällä asuu, nouti postista. Joka tapauksessa lähetyksen sisältä löytyi Marko J. Ollilan toimittama Sonata Arctica (Paasilinna, 2014). Kirja, jonka olin voittanut Infernon sivustolla olleesta kilpailusta. Oli kyllä todella iloinen yllätys kirja, jossa komeili ensilehdillä yhteen herrojen nimmarit. Kiitos Inferno ja kiitos Sonata Arctica.

Täytyy tunnustaa, etten ole mikään kovanluokan Sonata Arctica fani, mutta toki olen yhtyeen taivalta jonkin verran seurannut ja tiedän, mistä on kyse. Ja musiikkihan siis on tietenkin loistavan älykästä ja hienoa. Olen ylpeä Sonata Arcticasta, joka on vienyt suomalaista musiikkia maailmalle. Sonata Arcticaan tartuin innolla, vaikka kirja pitikin jättää hetkeksi keskeneräisenä sivuun odottelemaan, jotta saisin kaiken muun pakollisen luettua ajallaan. Nyt on kuitenkin Sonata Arctican historiikki luettu ja olen tyytyväinen lukemaani.

Sonata Arctica kertoo vuonna 1996 perustetun yhtyeen tarinan nykypäivään asti. Yhtyeen alkutaival oli uskomattoman onnekas. Demobändi sai levytyssopimuksen ja sitä myötä yhtye pääsi suoraan seitsemän viikon Euroopan kiertueelle Stratovariuksen lämppäriksi. On siinä varmasti pojilla ja/tai miehillä (riippuu siitä, kuinka asiaa katsoo) ollut silmät ihmetyksestä suurina. Sonata Arctica on mukavasti rakennettu kirja. Bändin ensivaiheiden jälkeen kirjassa on kronologisessa järjestyksessä oma luku jokaiselle yhtyeen levylle ja levytystä seuranneelle kiertueelle.

Kirjassa yhtyeen nykyiset ja entiset jäsenet, teknikot, levyihmiset, managerit jne. ovat saaneet avata sanaisen arkkunsa. Tällaista vuoropuhelua on mukava lukea, koska toisen tarina tukee toisen tarinaa. Sonata Arcticaa lukiessa häipyy varmasti viimeisetkin käsitykset muusikoiden glamour-elämästä. On aika kaukana ruusuisesta elämästä, jos vietät bussi-hotellielämää viikkokausia samojen henkilöiden kanssa. Kirjassa kuvataan myös yhtyeen jäsenten yhteenottoja ja syitä, miksi jonkun on pitänyt jättää bändi. Sonata Arctican entisen basistin Marko Paasikosken myöhästelyt olivat niin huvittavaa luettavaa, etten yhtään ihmettele, että muilta yhtyeen jäseniltä ovat palaneet käämit. Jos Sonata Arcticasta ei ole aikaisemmin mitään käsitystä, kirjan avulla käy hyvin nopeasti selväksi se, että Sonata Arctica on nimenomaan Tony Kakon bändi.

Sonata Arctican sivuilta löytyi kahdesta kohtaa usean sivun pituisia kuvakollaaseja. Mukavia kuvia, mutta olisin ehkä ripotellut suurempia kuvia niihin kohtiin tekstejä, joihin kuvat sopivat. Luulen kyllä tietäväni, että tällä tavoin kirjasta olisi tullut kustannuksiltaan kalliimpi, mutta lukijalle tämä olisi ehkä antanut enemmän. Minulla esimerkiksi ei ole lähestulkoonkaan kaikkia Sonata Arctican levyjä, joten olisi ollut mukava tarkastella esimerkiksi Janne Pitkäsen kuvataidetta tarkemmin, koska niistä kirjassa kerrottiin hyvinkin tarkalla tasolla.

Tony Kakko kertoo kirjassa mielipiteensä streamauspalveluista eli kaiken maailman Spotify-palveluista. Musiikin alkutuottajalle musiikin muutamasta kuuntelukerrasta saatava korvaus on lähestulkoon nolla tai ei mitään. Toki rahasumma kasvaa, kun kuuntelukertoja ynnätään yhteen, mutta korvaukset ovat minimaalisia. Levymyynti on kuitenkin se, joka tällaisista palveluista kärsii. Olen ehkä sen verran vanhanaikainen, etten ymmärrä streamauspalveluita ollenkaan. Olenko ehkä ainoa suomalainen, joka ei ole käyttänyt Spotifyä? Itse tykkään ostaa musiikin levyinä, koska tykkään hipelöidä levykansia ja lukea kansitekstejä. Samalla tulee tunne, että on oikeasti ostanut jotain.

Kirjassa kerrottiin, että eri puolilla maailmaa tuleviin levyihin tulee eri bonusraitoja. Tämä oli tällaiselle musiikkinoviisille uusi tieto tai ehkä en ole aiemmin asiaa tullut ajatelleeksi. Joka tapauksessa minusta oli mahtavaa, että Sonata Arcticassa oli bonuksena Toni Kakon esikoisnovelli Avain. Ajattelin ensin hieman kylmäkiskoisesti, pitääkö muusikon pistää näppinsä kirjailijan hommiinkin, mutta syyttä suotta. Novelli oli viihdyttävä, helppolukuinen ja sitä olisi lukenut pidempäänkin. Ja toisaalta kirjoittaahan Tony Kakko lyriikatkin Sonata Arctican kappaleisiin, niin miksei harrastaisi muutakin kirjoittamista.

Sonata Arcticaa suosittelen tietenkin kaikille yhtyeen faneille sekä muuten vaan musiikista kiinnostuneille henkilöille. 

Tähtiä kirja saa 4- (asteikko 1-5).

Jari Tervo: Troikka

Sain edullisesti teatteriliput Studio Pasilan Troikkaan, josta innostuneena kävin kirjastossa lainaamassa teatterikappaleeseen pohjautuvan kirjan. En ehtinyt lukea kirjaa ennen teatteriesitystä ja muutenkin lukeminen viivästyi, koska piti lukea muutama pikalaina- sekä lukupiirikirja välissä. Nyt on kuitenkin luettuna Jari Tervon Troikka (WSOY, 2008). Kirjan sai kirjastosta helposti lainattua kävelemällä T-kirjaimen hyllypaikalle ja valitsemalla kirjan hyllystä ja sitten vain lainausautomaatille.

Troikka on jaettu viiteen osaan. Tapahtumat sijoittuvat vuosille 1918–1920 sekä kirjan viimeinen osa, epilogi, vuodelle 1926. Kirjan tapahtumat alkavat vuoden 1918 huhtikuusta, kun punaiset menettävät Tampereen taistelussa lopullisesti vallan valkoisille. Kirjan päähenkilöt Eljas Rossi, Herman Hevoskoski ja Juliska Viskari pakenevat Pietariin, koska punaisen asema koti-Suomessa olisi mitä luultavimmin ollut kuolema tai passitus vankileirille. Pietarin vuosina 1918–1920 Eljas Rossi ja Herman Hevoskoski koulutetaan komentajiksi. He toimivat punapäällikkö Eino Rahjan toimesta ja ehtivät tavata Lenininkin Pietarin vuosinaan. Juliska Viskari synnyttää esikoisensa Pietarissa. Hän hankkii elantonsa Pervuhinin Gummissa, joka valmistaa outoja, hantaakillisia kumipalloja. Vuonna 1920 Eljas ja Herman saavat tehtävän murhata Mannerheimin Tampereen suojeluskuntajuhlilla, joten kolmikon on aika palata Suomeen. Troikan kolmas osa poikkeaa kirjan alkuosasta täysin. Siirrytään Helsingin rautatieasemalle, josta alkaa kenraali Mannerheimin, kenraalimajuri Ignatiuksen ja varatuomari Ellen Katajan matka kohti Tamperetta. Kirjan neljännessä osassa kuvataan lopulta pääsiäispäivän tapahtumia vuonna 1920 Tampereella. Kuinka käy Mannerheimin? Saako Eljas Rossi kolattua mahtilahtari Mannerheimin?

Jari Tervo on hienosti pysyttäytynyt historian tapahtumissa, vaikka kirjasta on toki löydettävissä tervomaisen veijarimaisia kuvauksia ja yhteensattumia. Itselleni kirjan teksti oli paikoitellen hieman vaikea- ja hidaslukuista, vaikka Tervo taitava kynän käyttäjä onkin. Kirja oli ehkä aavistuksen liian miehekäs minun makuuni. Tervo on kirjan loppuun listannut mahtavan lähdekokoelman. Ihmettelinkin, mistä Tervo on opiskellut ja napannut kaikki tietonsa. Ihanan suloisena knoppitietona opin senkin, että Lenin on ollut kissaihminen. Ihminen, joka pitää tai tässä tapauksessa on pitänyt kissoista, ei voi olla täysin mätä.

Troikka on Tervon kuvaaman Suomen itsenäisyyden ajan poliittista historiaa käsittelevän trilogian viimeinen teos eli trilogia tuli aloitettua kohdallani väärästä päästä. Toisaalta Troikan tapahtumat tapahtuvat ajallisesti ennen trilogian muiden osien tapahtumia, joten ajallisesti luin ensin oikean kirjan. Trilogian muut osat ovat Myyrä ja Ohrana. Itse asiassa olen aloittanut Myyrän lukemisen viime kesänä, mutta teos on jollain tavoin raskaslukuinen ja luku-urakka on tyssännyt puoleen väliin. Olen kuitenkin luvannut itselleni lukea kirjan loppuun tulevana kesänä. Myös Ohrana odottaa hyllyssäni lukijaansa, mutta sen jätän suosiolla myöhemmälle.

Troikkaa suosittelen kaikille historiasta kiinnostuneille, joilta löytyy huumorin pilkettä silmäkulmasta. Tuhti lukupaketti, jossa oikeaa historiatietoa on siivitetty fiktion keinoin. 

Kirjalle annan pisteitä 3 (asteikko 1-5).