Liukumavapaa

Olen tehnyt ylipitkiä työpäiviä ja liukumasaldoa on kertynyt melkoisesti. Tänään päätin pitää liukumavapaan, koska aamulla olin menossa labrakokeisiin ja iltapäivällä hammaslääkäriin. Lisäksi tuli buukattua eläinlääkäri puolilta päivin herra Karvajalalle. Aamulla sain nukkua jopa puoli tuntia pidempään kuin normaalisti. Liikkeelle piti lähteä kuitenkin heti seitsemän jälkeen, koska halusin verikokeet pois päiväjärjestyksestä heti aamusta, jotta saisin syödä.

Pääsin laboratorioon suhteellisen lyhyellä jonotuksella tai ehkä Harry Hole viihdytti minua sen verran, etten ajatellut ajankulkua. Labrassa näytteidenottaja kysyi verikokeisiin mentyäni, olenko ollut virtsaamatta. En, miksi olisin? Lääkäri on pyytänyt ottamaan myös virtsanäytteen. Jaa, olisihan siitä ollut tietysti kiva tietää etukäteen. No, purkki mukaan kotiin ja virtsanäyte kotona tehtäväksi. Verikokeiden lisäksi minulta piti ottaa inhottava papa-koe. Siihen näytteidenottaja totesi, että olisi pitänyt varata aika. Joo-o, tutkin nettiä ja päädyin aina samaan paikkaan, jossa puhuttiin vain joukkoseulonnasta. Lisäksi löysin kohdan, josta olisi voinut varata ajan gynekologisia näytteitä varten, mutta omaa paikkakuntaa listalta ei löytynyt. Onneksi näytteidenottaja totesi, että jos minulla on aikaa odottaa, voidaan papa-koe ottaa toisessa huoneessa verikokeiden jälkeen. Tämä siis tarkoitti uutta jonotusta, mutta onneksi samalla jonotusnumerolla.

Kun lopulta päästiin itse asiaan ja verikokeisiin, totesin, että aika huonosti minulta sitten saa verikokeita otettua. Näytteidenottaja alkoi tutkia käsivarttani ja löysi lopulta verisuonen, josta alkoi verta imeä. Totesi, että asteikolla helposta hankalaan otettava verikoe, kuulun ehdottomasti hankalien kärkipäähän. Jee! Olen jossain siis huipulla, vaikka ei tuo ehkä ole tuuletuksen aihe.

Harry Hole viihdytti minua taas, kun odotin pääsyä papa-kokeeseen. Ei mennyt kauan aikaa, kun numeroni ilmaantui näytölle. Hieman huvitti, että sama näytteidenottaja oli siirtynyt huoneesta toiseen ottaakseen tämänkin näytteen. No, siitä ei sen enempää. Ei mukava kokemus.

Päästyäni kotiin aloin valmistella aamupalaa itselleni. Mies, joka täällä asuu, ilmoitti lähtevänsä apteekkiin ja Citymarkettiin ja teki samalla treffit kanssani Prismaan. Kun sain aamiaisleivän ja teen tungettua naamarin taakse, pitikin jo valmistautua Prisma-treffeille. Ja taas mentiin. Kaupassa vierähti tovi ja kotiuduimme puoli yhdentoista aikaan. Puolitoista tuntia aikaa eläinlääkäriin. Ostokset kaappeihin ja soitto veljelle, joka oli luvannut kyyditä minut ja herra Karvajalan eläinlääkäriin.

Hain herra Karvajalan kuljetuskopan vain reilua puolta tuntia ennen lähtöä varastosta, koska kissa inhoaa kyseistä muovilaatikkoa. Kissa kävi haistelemassa boksia, mutta kavahti sitä hyvin herkästi ja oli epäileväinen, erittäin epäileväinen. Kymmenen minuuttia ennen lähtöä päätimme laittaa kissan kuljetuskoppaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Kissa aavisti, että meillä on pahat mielessä. Taistelu alkoi, eikä kissaa saatu koppaan. Lopulta oli turvauduttava ihmistonnikalaan eli tonnikalaan, jota ihmiset syövät, koska kissa rakastaa sitä. Sain houkuteltua kissan syömään. Samalla laitoin sille valjaat vaivihkaa päälle. Tämän jälkeen miehen, joka täällä asuu, oli helpompaa saada kissasta kunnon ote ja kissa boksiin. Voi sitä mouruamista, kun kissa tajusi, että nalkkiin joutui.

Velikin tuli juuri sopivasti paikalle, joten minä ja kissa autoon ja eläinlääkäriin. Alkumatka meni mouruntakonserttia kuunnellessa. Sitten kissa vaikeni ja alistui kohtaloonsa. Eläinlääkärissä kissa oli kuolla pelkoon, kuten yleensäkin, vaikka eläinlääkäri on todella mukava. Onneksi emme olleet eläinlääkärireissulla kissan sairauden takia, vaan kyseessä oli vuositarkastus ja rokotus. Kaikki meni hienosti, vaikka eläinlääkärin pöydälle jäikin kasa valkoisia karvoja. Herra Karvajalka on loistava pudottamaan karvojansa, kun pelko iskee päälle.

Kotiin palattuamme nappasin aiemmin ottamani virtsanäytteen mukaani ja veli heitti minut terveyskeskukseen. Siellä sitä taas jonottelin laboratorioon jättääkseni virtsanäytteen. Kohtahan tuo jonottaminen menee jo rutiinilla. Kun sain virtsanäytteen palautettua labraan, lähdin kävelemään kotiin. Kotona totesin, että tunti aikaa, kun pitää lähteä hammaslääkäriin. Lounas ja pieni hengähdystauko ja taas matkaan.

Hammaslääkäri oli aikataulussa ja toimenpide oli kivuton minulle. Ainoat porailut ja hiomiset tehtiin purentakiskoon, jota olin koekäyttänyt pari viikkoa. On muuten sellainen juttu, josta en tule luopumaan. Kyllä ovat puremalihakset, hartiat ja niska olleet paljon paremmassa kunnossa viimeiset pari viikkoa. Kiitos purentakiskon keksijälle. Olet tehnyt loistavan keksinnön.

Hammaslääkärin jälkeen menin vielä kauppaan, koska en saanut aamuisella kauppakäynnillä katsella rauhassa joulukortteja. Kaupassa vierähti tietysti jostain kumman syystä aikaa. Kello lähenteli neljää, kun olin kotona. Jotenkin hyvin stressaava päivä, vaikka piti olla vapaapäivä. Aivan kuin olisin tehnyt supertyöpäivän. Päätin, että kissan ulkoilutuksen jälkeen relaan television ääressä, mutta kuinkas kävikään.

Kävimme herra Karvajalan kanssa normaalilla tunnin ulkoilulla. Herra oli hyvin loukkaantunut aiemmin päivällä sattuneesta tapahtumasta. En juttele teille, enkä katso teitä. Saati sitten, että tulisin puskemaan ja kehräämään luoksenne. Juuri ja juuri saatte laittaa minulle valjaat. Tätä jatkui lähes koko sateisen ulkoilumme ajan. Vasta aivan viime minuuteilla kissa hieman antoi armoa ja huomioi minutkin pienellä painilla. Hyvä, ehkä tämä tästä.

Lopultakin pääsin television ääreen. Emmerdale, tuo ihana saippuasarja. Lähes kokonaan näin molemmat osat. Mitä nyt välillä kävin pyykkiä laittamassa kuivumaan. Emmerdalen jälkeen siirryin makuuhuoneen television ääreen, koska mies halusi katsoa jotain muuta televisiosta kuin minä. Makasin sängyn päällä ja yritin rentoutua. Kuului nau. Nousin sängystä ja menin katsomaan kissaa, koska tiesin, että mies oli mennyt vessaan. Siellä se meidän valkoinen petomme oli likaisena kuin mikäkin pikkupossu, suussaan hiiri. Tuli sitten esittelemään saalista meille alamaisille, kiduttajille. Aloin tietysti mekastaa ja mies tuli paikalle myös. Kissa ja hiiri takaisin pihalle. Kissa oli loukkaantunut, koska kuka sitä nyt ulkona sateessa haluaa syödä.

Mies manasi kissan jättämää sotkua. Lattia oli täynnä roskia. Sanoin, että otan imurin esiin, mene sinä katsomaan, ettei kissa enää tuo hiirtä sisälle. Se siitä rentouttavasta tv-illasta siis. Tätä kirjoittaessa kissa marssi sisälle. Kaikki lattiat olivat hetkessä täynnä mutaisia kissantassunjälkiä. Tulipahan luututtua lattiatkin. Onneksi huomenna on työpäivä. Vaikka töissä on stressaavaa, on tällaisetkin päivät ehkä liian ohjelmantäyteisiä. Vapaapäivinä pitäisi vain olla ja nauttia joutenolosta.