Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

Tätä kirjaa en olisi luultavasti lukenut, ellei minulla olisi käynyt hyvä tuuri tai oikeastaan kaksinkertainen tuuri. Osallistuin toukokuussa Facebookin Jännitystä elämään –sivustolla kilpailuun, jossa palkintona oli Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä –kirjan (Otava, 2014) ennakkokappale. Kirja oli palkintona, koska samalla markkinoitiin dekkarisarjan toista osaa Käärmeitten kesä, joka oli juuri ilmestynyt. Minä olin sitten yksi onnekas, joka kirjan voitti. Kävi sitten vielä toinenkin onnenkantamoinen. Kulttuuri kukoistaa –blogissa oli juttua Käärmeitten kesästä sekä kilpailu, jossa voisi voittaa kyseisen kirjan. Taas osallistumaan ja Onnetar oli suosiollinen, mutta yllätyksekseni sainkin dekkarisarjan molemmat osat. Asia oli blogissa mainittu, mutta olin niin tohkeissani uutukaisesta, etten ajatellut asiaa tarkemmin. Nyt minulla on siis kaksi kirjaa Yön sydän on jäätä, mutta toisen annan ystävälleni. Kirja on paikallisissa kirjastoissa melkoisen lainattu, mutta saattaa sen silti hyllystäkin löytää.

Karl Axel Björk on päivätöissä virkamiehenä sisäasiainministeriössä. Vapaa-aikoina keikarimainen 27-vuotias mies toimii yksityisetsivänä. Björk on erittäin sivistynyt ja työstää parhaillaan väitöskirjaansa Euroopan politiikan historiasta. Mies on hyvin tarkka pukeutumisestaan ja siisteydestään. Miehen asunnosta löytyy sellaisia hajusteita ja kasvovoiteita, joista moni 1920-luvulla elänyt nainen olisi voinut vain haaveilla. Björk ei ole aviossa, mutta naisia hänellä tuntuu riittävän: Ida, Margit, Zubova ja Lisbet. Ongelmana on vain se, että Björk viihtyy parhaiten yksinään, vaikka välillä kaipaakin naisen huomiota ja hellyyttä.

Yön sydän on jäätä -kirjassa Björk pääsee avustamaan ystäväänsä ylikonstaapeli Martti Ekmania henkirikoksen selvittämisessä. Vesilinnanmäen vesisäiliöstä on löytynyt miehen ruumis, joka kuuluu valkoisten puolella taistelleelle upseerille. Johtolankoja tuntuu löytyvän, mutta ovatko kaikki oikeita? Björkin kyky toimia salapoliisina on toimivaa ja tehokasta, mutta mies menee välillä liiallisuuksiin liian itsenäisen toiminnan tähden. Poliisille Björkistä on kuitenkin hyötyä, ja monien juonikuvioiden jälkeen murhamysteerio alkaa selvitä.

Aluksi kirja tuntui olevan todella sekava. Henkilöitä on paljon ja ainakin minulta vei hetken aikaa, että kaikki henkilöt löysivät kirjassa oman paikkansa. Osaa juonenkäänteistä en aivan ymmärtänyt, mutta se, mikä kirjasta tekee todella hyvän, on Virpi Hämeen-Anttilan kyky kuvata 1920-luvun Helsinkiä sekä sen ihmisiä ja tapoja pieniä yksityiskohtia myöten. Lisäksi kirjassa kuvataan poliittista ilmapiiriä ja sen vaikutusta ihmisten elämään. Nautin myös kirjan kielestä. Hämeen-Anttila on tuonut 1920-luvun kirjaan tekstiä myöten.

Lukemassani ennakkokappaleessa ei ollut karttaa, mutta kirjan lopussa oli kerrottu, mikä kirjassa mainittu katu tai paikka vastaa nykyistä paikkaa Helsingissä. Mietin lukiessani, että kartta olisi ollut mukava lisä, ja näin oli myös ajatellut joku muukin. Kovakantisesta kirjasta Helsingin kartta löytyy. Vaikka Helsinkiä tunnenkin, oli osalla paikoista sellainen nimitys, jota ei enää käytetä. Kovakantisessa kirjassa on myös kirjanmerkkinauha. Vaikka minulta kirjanmerkkejä löytyy, on tällainen kirjanmerkkinauha aina mukava lisä kirjassa.

Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä –kirjaan kannattaa tarttua, jos pitää perinteisistä salapoliisitarinoista. Kirja on mielestäni nostalginen ja hieno.

Kirjalle annan tähtiä 4- (asteikko 1-5).

Osallistun tällä kirjalla Lukulampun kesäkirjahaasteeseen 5/6. Tämä kirja menee kategoriaan 6. Kirja, jonka nimessä on oma nimeni tai jonka kirjoittaja on etunimikaimani. Virpi Hämeen-Anttila on etunimikaimani.