Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä

Postasin aiemmin onnenkantamoisesta, joka sattui kohdalleni parin kirjan muodossa. Nyt olen sitten lukenut myös toisen onnenkantamoisen tuoman kirjan eli Virpi Hämeen-Anttilan Käärmeitten kesä (Otava, 2015). Kirja ilmestyi vastikään, joten ainakin paikallisista kirjastoista kirjaa joutuu jonottamaan, vaikka jono ei olekaan mikään täysin mahdoton.

Dekkarissa Karl Axel Björk jatkaa salapoliisitouhujaan. Hän saa selvitettäväkseen vanhan naisen kuoleman, jonka lääkäri on kuitannut sydänkohtauksena. Naisen testamentti on kirjoitettu hetki sitten uudestaan ja siinä on kummallisuuksia, joita sisarentyttäret ihmettelevät. Lisäksi naisen arvokas kultainen kaulakoru on hävinnyt tietämättömiin. Björkin tutkimukset syvenevät niin pitkälle, että lopulta hänen on turvauduttava poliisiystävä Martin apuun. Outoja kuolemantapauksia on useampikin.

Käärmeitten kesässä Björk henkilönä avautuu lukijalle enemmän ja Björkistä alkaa löytyä syvällisempiäkin puolia. Keikarimaisuutta ei enää korosteta niin paljon kuin Yön sydän on jäätä teoksessa, vaikka toki tästäkin puolesta edelleen kirjassa löytyy viitteitä. Etsivän työhön Björk paneutuu täysin sydämin. Miehellä tuntuu olevan tietämystä ja kokemusta alalta kuin alalta. Björkin naispulmat tuntuvat kirjassa suurenevan entisestään. Kolme kaunista naista, mutta kuka on se oikea.

Myös salapoliisitarina on selkeästi parempi kuin edellisessä teoksessa. Ainakin minut tarina veti mukaansa oikein kunnolla kaikkien myrkkyjen kera. Pidän myös siitä, että Hämeen-Anttila on kirjoittanut perinteisen salapoliisitarinan rinnalle toisen tarinan Suomen ulkopoliittisesta skandaalista, jossa hallitus, armeija ja suojeluskuntajärjestö hakevat omia paikkojaan. Kirjan päähenkilö joutuu toimensa vuoksi osalliseksi tapahtumia. Kirjailijalta taitavaa päähenkilön tarinaan ujuttamista tällainen. 

Henkilöitä kirjassa on todella paljon, mutta jotenkin kaikki henkilöt löysivät paikkansa tarinassa, eikä minulle ainakaan lukijana jäänyt tällä kertaa mietityttämään kuka oli kukin. Toisaalta joidenkin henkilöiden kirjasta pois jättäminen ei olisi ehkä heikentänyt kirjan uskottavuutta. Björkin lähimpien ystävien luonnekuvauksista olisi voinut lukea enemmäkin.

Virpi Hämeen-Anttilan tekstiä on mukava lukea. Kirjailija on paneutunut työhönsä toden teolla. Kuvaukset Helsingistä vuonna 1921 ovat hyvin uskottavia ja ilmapiirin voi aistia. Ihailen myös sitä, että Hämeen-Anttila on selvittänyt kaikkien kirjassa mainittujen kasvien ominaisuudet ja saanut niiden avulla varsin taitavan tarinan luoduksi.

Käärmeitten kesää suosittelen kaikille dekkareiden ystäville sekä henkilöille, jotka haluavat aistia historian henkäyksiä 1920-luvulta.

Kirjalle annan tähtiä 4+ (asteikko 1-5).

Lukulampun kesäkirjahaaste 6/6 tulee myös kuitatuksi tällä kirjalla. Haasteen luokka 4. Kirja, jossa on kesä.