Henning Mankell: Comédia infantil

Kotikaupungissani kuopattiin yksi kirpputori varsin suureleisesti ja huomiota herättäen. Viimeisenä siivouspäivänä paikallislehdessä kerrottiin, että kirpputorilla olisi 10.000 kirjaa ottajaansa vailla. Mies, joka täällä asuu, mainitsi asiasta, mutta en sen enempää lotkauttanut korvaani. Kauppareissulta tullessamme suurjako oli käynnissä. Mies ehdotti paikalla käväisemistä. Olihan se mentävä. Matkaani tarttui kaapin täytteeksi viisi kirjaa. Ensimmäisenä otin kirjapinosta työmatkalukemiseksi Henning Mankellin Comédia infantil -pokkarin (Otava, 2005). Pokkariversio on vuodelta 2006 ja ruotsinkielinen alkuteos Comédia infantil vuodelta 1995. Kirjan suomennoksen on tehnyt Päivi Kivelä. Paikallisesta kirjastosta kirjan saa lainattua ilman varauksia.

Kirjan kertojaäänenä on José Antonio Maria Vaz, entinen leipuri, nykyinen kerjäläinen. José Antonio Maria Vaz löytää leipomorakennuksessa sijaitsevasta teatterista haavoittuneen katulapsen, Nelion. Mies vie Nelion teatterin katolle ja alkaa hoitaa ampumahaavaista, noin kymmenvuotiasta poikaa. Nelio ei halua, että hänet vietäisiin sairaalaan. Hän haluaa kertoa tarinansa miehelle. Nelion tarina on koskettava. Poika on paennut kotikylänsä tuhonnutta rosvojoukkoa ja löytänyt tiensä lopulta mosambikilaiseen satamakaupunkiin. Nelio löytää itselleen katulapsijoukon, jonka johtajan paikan hän saa, kun edellinen johtaja haluaa lähteä merille. Nelio on hämmentävä ihminen. Häntä pidetään profeettana ja kerrotaan, että hänellä olisi salaperäisiä voimia. Tarina jatkuu yö yöltä. Yhdeksäntenä yönä, kertomuksen loputtua, Nelio kuolee.

Henning Mankellin Comédia infantil on koskettava ja riipaiseva kertomus katulapsen elämästä. Katulapsen tärkein tehtävä elämässä on pysyä hengissä. Nelion tarina kertoo, kuinka jokainen katulapsi on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Maailma on aina eriarvoinen paikka. Aina tulee olemaan rikkaita ja köyhiä, parempiosaisia ja huonompiosaisia. Kirjan sanoma ei kuitenkaan jätä kylmäksi. Kirjan tarina töytäisee lukijaansa ja muistuttaa, että köyhinkin kerjäläinen on ihmisarvon ansainnut. Comédia infantil on myös kaunis tarina siitä, kuinka hyvä ihminen voi olla.

Kirjan teksti on sujuvaa ja imaisee lukijansa mukaansa. Tarinaa haluaisi lukea tauotta, koska Nelion tarina on kiehtova ja uskomaton. Mankell on todella lahjakas ja monipuolinen kirjailija. Itse tunnen Mankellin lähinnä Wallander -rikosromaaneista, joten on mukava saada syvyyttä kirjailijan tuotantoon lukemalla jotain sellaista, joka poikkeaa totutusta.

Comédia infantilia pidetään yhtenä parhaimpana Henning Mankellin Afrikka-aiheisista romaaneista, enkä yhtään ihmettele. Kirjasta on tehty myös elokuvaversio vuonna 1998. Elokuvaa en ole nähnyt, enkä tiedä, haluaisinko edes nähdä. Luultavasti tulisin hyvin surulliseksi elokuvan nähtyäni.

Mankellin Comédia infantilia suosittelen kaikille. Kirja on muistutus siitä, millaista elämä voi myös olla. Likaista ja ainaista taistelua siitä, että selviää hengissä päivästä toiseen. Toisaalta tällainenkin elämä voi olla omalla tavallaan rikasta ja hienoa. 

Kirjalle annan pisteitä 5- (asteikko 1-5).