Jälleen kerran äidiltä lainaksi saatu kirja. Neljäs uhri (Otava, 2014) on yhdeksäs
Mari Jungstedtin teos, joka on käännetty suomen kielelle. Kirjan suomentajana on toiminut Emmi Jäkkö. Kirjan
ruotsinkielinen alkuteos Den fjärde
offret on vuodelta 2011. Olin iloinen saadessani kirjan lainaan, koska olen
pitänyt Jungsteadtin aikaisemmasta Gotlantiin sijoittuvasta tuotannosta.
Gotlannin länsirannikolla on viehättävä pikkukaupunki
Klintehamn. Kaupungin idyllisyys häiriintyy, kun tapahtuu pankkiryöstö, jonka
seurauksena menehtyy pikkutyttö. Komisario Anders Knutas joukkioineen alkaa
selvittää pankkiryöstöä. Toisaalla Johan Berg ja Pia Lilja yrittävät saada
materiaalia TV-lähetyksiin. Pankkiryöstäjät Jocke Eriksson, Terese Larsson ja
Diego ”Degen” González majoittuvat kaupungin laitamilla olevaan autiotaloon.
Poliisin löytäessä pankkiryöstäjien pakopaikan, odottaa heitä verinen ruumis. Kenelle
ruumis kuuluu? Missä ovat ryöstäjät? Mitä tarkoittaa ruumiissa oleva kolmen
kirjaimen tatuointi? Paljon kysymyksiä ja paljon vastauksia. Lukemalla selviää,
kuinka tarina etenikään.
Kirjassa vuorotellaan mukavasti eri päähenkilöiden kesken. Jokainen
luku on omistettu yhdelle kertojaäänelle ja tapahtumissa edetään kyseisen
kertojan näkökulmasta katsoen. Neljännessä
uhrissa piipahdetaan aina välillä myös vuoteen 1994, joka antaa
taustatietoja kirjan tapahtumille. Tällä tavoin kirja on mielestäni mukavasti
rakennettu.
Gotlantiin sijoittuvia ruotsalaisdekkareita on muitakin ja
yleisesti kaikissa on luontoa ja ympäristöä kuvattu kauniisti. Itse olen kerran
käynyt Visbyssä ja ihastunut paikkaan. Gotlanti-taustaisia kirjoja lukiessani ja
muistellessani omaa vuosien takaista Visbyn matkaa, tulee aina kaipuu päästä
matkalle ja viipyä Gotlannissa viikko tai kaksi, ja vain ja ainoastaan ihailla
maisemia ja luontoa. Kuitenkin nousee myös yksi kysymys mieleen. Onko Gotlanti liian helppo kuvailukohde ruotsalaisille dekkaristeille?
Neljäs uhri
tempaisee mukaansa ja kirjan lukee nopeasti muutamassa päivässä tai vaikka vain
yhdessä, jos aikataulut sallivat. Toisinaan käy niin, että saman kirjailijan
tuotantoa lukiessa huomaa kirjojen tarinoiden toistuvuuden eli ikään kuin kirjailijan
työ ei kehittyisi lainkaan. En tiedä, olenko lukenut Jungstedtiä liian vähän,
koska Neljäs uhri vaikutti mielestäni
raikkaalta ja hyvältä kirjalta. Toisaalta Jungstedtin kirjat pitäisi lukea
kronologisessa järjestyksessä, koska päähenkilöiden Andreaksen, Karinin, Johanin
ja Pian sekä heidän läheistensä elämät etenevät kirjojen mukana. Minä en tätä
ole valitettavasti tehnyt.
Mari Jungstedtin romaaneja on käännetty useille eri
kielille. Osasta teoksia on tehty saksalaisia kokoillan elokuvia, jotka on
kuvattu Gotlannissa.
Kirja sopii hyvin kesälukemiseksi. Ei liian raskasta, mutta
silti hieman aivojumppaa, kun miettii, mikä on kaiken taustalla.
Tähtiä annan kirjalle 4 (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti