Uusi leikki

En tiedä, onko muilla kuin minulla aamuisin minuuttiaikataulu. Arkiaamuisin herätyskello soi 5.30 ja sen jälkeen aamun minuutit ovatkin hyvin käytettyjä siihen asti, kunnes kello 6.57 lähden kohti rautatieasemaa. Pienikin kömmähdys aamurutiineissa sekoittaa aikataulun ja kaikki tuntuu menevän sekaisin. Kuinkas sitten kävikään tänä perjantaiaamuna?

Kissa meni terassin ovesta edestakaisin sisään ja ulos. Yritin ehtiä irrottamaan fleksiä ja jatkaa touhujani. Jostain syystä ruokapöydän tabletti oli sen näköinen, että jokin kissa oli käynyt istumassa sen päällä, koska tabletin päällä oli multaa ja karvoja. Aivan multaa ja karvoja! Herra Karvajalka oli käynyt ulkona kaivelemassa kuoppaa ja sen jälkeen marssinut sisälle saamaan joka aamuisen jogurttipurkin kannen nuoltavakseen. Kyllä. Tällaista on elämä kissaperheessä, jos joku tätä ihmettelee. Kissa hyppää sinne minne haluaa ja meillä on ruokapöytä kova sana.

Otin tarranauhan esiin ja aloin vedellä pahimpia sotkuja tabletista pois. Samassa kissa taas ryntäsi sisälle ja meni istumaan tuolilleni. Tuolinvaltaaja iski jälleen kerran. Huokaisin ja menin itse pöydän toiselle puolelle istumaan. Otin meikkipeilin käteeni ja aloin laittamaan ripsiväriä silmiini. Kyllä, meikkaan ruokapöydän ääressä, koska siinä on parempi valaistus kuin kylpyhuoneessa. Siinä sitten ripsaria sukien ja kelloa tuijottaen ihmettelin, miksi kissa alkoi ryntäillä pitkin lattioita.

Jatkoin meikkaamista ja yritin varoa, etten saa kissankynsistä paljaisiin varpaisiini. Sanoin miehelle, joka täällä asuu, mitä tuo kissa oikein säntäilee tuolla tavoin. Mies alkoi nauraa ja totesi, että peilistä lähtee varjovalo lattialle, jota kissa yrittää pyydystää. Vähän niin kuin laservalo, jollaisella kissa myös leikkii. Kissa oli aivan into piukeana uudesta viihdykkeestä ja minä tuskailin kellon kanssa. Aamupalakin oli syömättä ja kello tikitti tik tak tik tak.

Ei auttanut muu kuin aloittaa kissan viihdytys. Peili käteen ja varjovaloa lattialle luomaan. Kissa säntäili ympäri lattioita ja nautti uudesta kivasta leikistä. Viisi minuuttia ja leikki vaan jatkui. Eikö kissa väsy ikinä? Ei, leikki jatkukoon ja kello kävi edelleen. Aloin tuskailla oikeasti. Mies, joka täällä asuu, sanoi, että voithan ottaa leivän mukaan ja syödä sen eväänä junassa. Hieno idea. Kymmenen minuutin junamatka ja meikäläinen vetää eväsleipää. Ehkä ei kuitenkaan.

Lopulta mies tuli pelastamaan tilanteen ja jatkoi leikkiä kissan kanssa. Minä yritin tunkea leipää ja banaania suuhuni ja huuhtoa kaiken hyvin jäähtyneellä haudutetulla inkivääriteellä. Samalla silmäilin päivän sanomalehteä. Vessassakin täytyi vielä ehtiä käymään. Sanomalehti jäi lopulta tänäkin aamuna puolitiehen, koska kello oli jo 5.54 ja vielä piti laittaa korut ja pukea ulkovaatteet päälle. Onneksi on kesä ja ulkovaatetus on vähäisempää kuin talvella.

Lopulta pääsin matkaan. Kipitin kohti asemaa. Vilkaisin kelloa. Hyvin ehdin. Samassa tajusin yhden asian. Kotiavaimet jäivät kotiin. Tällainen aamu tällä kertaa. Ei saisi tulla yhtään poikkeusta aamurutiineihini, koska muuten kaikki menee aivan sekaisin.